Alla olevissa usein kysytyissä kysymyksissä käsitellään tekijänoikeuksia digitaalisilla sisämarkkinoilla koskevan direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä. Niitä ovat kehittäneet Europeanan kaupan ulkopuolisia töitä käsittelevän työryhmän jäsenet.
Voiko kulttuuriperintölaitos turvautua myynnistä poistuneiden teosten ratkaisuun Euroopan unionin ulkopuolelta peräisin olevien materiaalien osalta?
Vaikka direktiivissä viitataan kaupallisesta jakelusta poistuneisiin teoksiin aineksina, jotka eivät ole kaupan ja jotka ovat osa kulttuuriperintölaitoksen pysyviä kokoelmia, siihen eivät kuulu aineistokokonaisuudet, joiden osalta on olemassa ”todisteita, joiden perusteella voidaan olettaa, että ne koostuvat pääasiassa” Euroopan unionin ulkopuolisista maista peräisin olevista aineksista.
Direktiivissä suljetaan erityisesti pois:
Myynnistä poistuneet teokset, muut kuin elokuvateokset tai audiovisuaaliset teokset, jotka on julkaistu tai lähetetty ensimmäisen kerran Euroopan unionin ulkopuolella;
myynnistä poistuneet elokuvateokset tai audiovisuaaliset teokset, joiden tuottajan päätoimipaikka tai vakinainen asuinpaikka on Euroopan unionin ulkopuolella; ja
EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten kaupallisesta jakelusta poistuneet teokset. Kirja-alalla se kattaa monia EU:ssa julkaistuja kirjoja, ja ratkaisuja olisi löydettävä yhteisten markkinajärjestelyjen avulla.
Tätä poikkeusta ei sovelleta, jos myynnistä poistunutta teosta käytetään lisenssin nojalla ja sen maan yhteishallinnointiorganisaatio, jossa kulttuuriperintölaitos sijaitsee, voi edustaa riittävästi kyseistä kolmatta maata esimerkiksi siksi, että edustussopimus on tehty. Direktiivissä kuvatun logiikan vuoksi on ymmärrettävä, että poikkeusta ei sovelleta tässä tapauksessa.
Poissulkeminen koskee ”pääasiassa unionin ulkopuolelta peräisin olevista aineksista koostuvia sarjoja”. Sarjat, jotka sisältävät teoksia Euroopan unionin ulkopuolelta, mutta joissa suurin osa materiaaleista on peräisin Euroopan unionista, voidaan käyttää myynnistä poistuneita teoksia koskevan säännöksen nojalla. Tietyissä olosuhteissa materiaaleja käytetään kuitenkin yksittäin eikä osana sarjaa. Tässä tapauksessa ja vaikka direktiivissä ei erityisesti käsitellä tätä kysymystä, direktiivin logiikka näyttäisi viittaavan siihen, että kolmansista maista peräisin olevat materiaalit jätetään direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, jos tästä on näyttöä.