Yleinen ongelma nykyisessä tekijänoikeuskeskustelussa on se, että se perustuu oletuksiin, ei tosiasioihin ja todistettuihin konteksteihin. Sama pätee joihinkin lainsäädäntöehdotuksiin. Jos tekijät tai oikeudenhaltijat todella kärsivät vahinkoa, kun lisensoituja kuvia taideteoksista upotetaan, tämä olisi tietenkin torjuttava tekijänoikeusuudistuksen puitteissa. Pelkän olettaman, jonka mukaan näin on, ei kuitenkaan pitäisi riittää.
Äskettäinen tapaus, jossa tämä kysymys nostettiin esiin, koski kuvataiteilijoiden yhteisvalvontajärjestöä VG Bild-Kunstia (kuvataiteen yhteisvalvontajärjestö) ja Saksan digitaalista kirjastoa Deutsche Digitale Bibliothekia (DDB),verkkoportaalia, joka verkottaa Saksan museoiden, arkistojen, kirjastojen ja muiden kulttuurilaitosten digitaalisia kokoelmia ja tekee niistä esteettömiä. Molemmat ovat kiistelleet siitä, onko verkkoalustojen teknisesti estettävä suojattujen taidekuvien upottaminen muille sivustoille.
Berliinin aluetuomioistuimen mukaan ”se olisi liikaa pyydetty”.
DDB:n ja VG Bild-Kunstin välisten neuvottelujen tavoite
DDB aloitti lisenssineuvottelut VG Bild-Kunstin kanssa vuonna 2013 suojattujen teosten esittämiseksi heidän alustallaan. Niiden tarkoituksena oli esitellä näitä teoksia DDB:n verkkosivustolla ja myös yhteistyötä tekevien kulttuurilaitosten verkkosivustoilla. Berlinische Galerie voisi esimerkiksi näyttää Otto Dixin teoksia sekä DDB:ssä että omalla verkkosivustollaan ilman erillistä lisenssisopimusta VG Bild-Kunstin kanssa.
Sopimuksella suojeltaisiin teoksia, joilla ei ole selkeää omistusoikeutta. Näin arkistot voisivat esimerkiksi digitoida julisteita, joissa on tuntemattomia kirjoittajia, ja julkaista niitä sekä DDB:ssä että omilla verkkosivustoillaan.
Tällaisesta sopimuksesta neuvoteltiin vuoden 2014 lopussa, mutta sitä ei koskaan tehty.
Tällä välin Euroopan yhteisöjen tuomioistuin antoi tuomion, joka koski VG Bild-Kunstia. Tuomioistuin katsoi, että upottaminen (oikeudellinen: Muilla sivustoilla oleva sisältö ei yleensä ole tekijänoikeuslain mukaan merkityksellistä. Sen sijaan se on verrattavissa linkkiin.
VG Bild-Kunst: ”Ainoastaan upottamisen estävät saavat lupia”
VG Bild-Kunst pelkäsi, että taiteilijat menettäisivät oikeutensa, jos jokainen voisi näyttää teoksensa upottamalla ne omille sivuilleen. Suojatakseen edustettuja oikeudenhaltijoitaan VG Bild-Kunst pyysi lisenssiä DDB:lle vain sillä ehdolla, että he käyttävät teknisiä keinoja estääkseen sisällön upottamisen ulkoisille sivuille. Tällainen kehystysteknologia perustuu siihen, että kuvissa on staattisen osoitteen sijaan dynaaminen verkko-osoite.
DBB ei hyväksynyt tätä ehtoa.
DDB nosti toukokuussa 2016 VG Bild-Kunstia vastaan kanteen Berliinin alueellisessa tuomioistuimessa selvittääkseen, voiko yhteisvalvontajärjestö vaatia, että sen lisensoimat teokset suojataan upottamiselta. Molemmat osapuolet halusivat selventää kysymystä periaatteessa (jos mahdollista liittovaltion korkeimpaan oikeuteen asti ja tarvittaessa myös Euroopan unionin tuomioistuimeen asti) ja ovat vieneet oikeusriidan tuomioistuimeen ”mallitapauksena”, jossa kumpikin osapuoli vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan. Berliinin alueellinen tuomioistuin kuitenkin hylkäsi valituksen alun perin.
Sisällyttäminen: Ei lupaa eikä kieltoa tarvita
Berliinin ylioikeus on nyt todennut, että kanne voidaan ottaa tutkittavaksi, ja päättänyt, että VG Bild-Kunstin on myönnettävä DDB:n lisenssit kuvataiteen ohjelmistolleen, vaikka ne voitaisiin sijoittaa muualle (ks. tuomio 18.6.2018, 24 U 146/17).
Näin ollen upottaminen ei kuuluisi tekijänoikeuslainsäädännön soveltamisalaan, vaikka VG Bild-Kunstin vaatimia ”teknisiä suojatoimenpiteitä” kierrettäisiin. Upottaminen ei missään tapauksessa olisi julkista välittämistä, jos alkuperäinen teos olisi julkaistu avoimesti ja kaikkien internetin käyttäjien saatavilla tekijänoikeuden haltijan luvalla.
Tuomioistuimen päätös ei ole lopullinen – muutoksenhaku on tehty
Upottamisen estävät tekniset toimenpiteet eivät rajoita niiden henkilöiden määrää, jotka voivat käyttää suojattua teosta, vaan ainoastaan niiden henkilöiden määrää, jotka voivat upottaa sen. Tämän vuoksi upottamisen ei katsota tavoittavan ”uutta yleisöä”. Vaadittu upottamissuoja ei näin ollen vaikuta tekijänoikeuden kannalta merkityksellisiin toimiin.
Muutoksenhakutuomioistuimen mukaan tilanne olisi toinen vain, jos katsojien määrä olisi jo rajoitettu alkuperäisen julkaisun aikaan (esim. maksumuurin avulla). Jos teokset olisivat vapaasti saatavilla ja laillisesti julkaistuja, teknologia ei estäisi luvatonta mutta sallittua toimintaa. Tällaisissa olosuhteissa olisi kohtuutonta velvoittaa DDB toteuttamaan tällaisia toimenpiteitä.
Muutoksenhakutuomioistuimen päätös ei ole vielä lopullinen. Liittovaltion korkeimmalle oikeudelle tehty valitus on hyväksytty. Saksan kulttuurilaitosten ja aggregointialustojen digitaalisen kulttuuriperinnön on odotettava oikeudellisesti varmaa vastausta siihen, onko niiden suojeltava sisältöään upottamiselta.
Mahdollinen seuraus upotuksen estävästä sääntelystä
Vaikka VG Bild-Kunst jatkaa sääntelyn ja lisäsuojan sisällyttämistä, jos sulauttamisen estäminen edellyttää lisensointia, tällä olisi kauaskantoisia seurauksia. Sisältö ei esimerkiksi voi enää näkyä tätä teknologiaa käyttävissä kuvahakukoneissa, kuten Europeana Collectionsissa. Ja kun museo julkaisee kuvia taideteoksista sosiaalisissa verkostoissa, käyttäjät eivät voisi enää jakaa julkaisua ilman lupaa.
Kokeilun ehdottaminen
Vaikka tämä tapaus on vielä ratkaisematta, VG Bild-Kunst ja sen jäsenet voisivat käyttää aikaa ennen perustavanlaatuista selvennystä kokeiluun vastaamaan perustavanlaatuiseen kysymykseen: Haittaako kuvien näyttäminen verkossa, jossa upottaminen on mahdollista, todella taiteilijoita? Vai onko todella hyötyä, jos heidän teoksistaan tulee osa nykyistä ja kommunikatiivista muistia? Lisääkö näkyvyys korkean resoluution kuvien ja uusien lisenssien kysyntää?
Tutkimalla näitä kysymyksiä, oletukset upottamisen vahingosta tai hyödystä voitaisiin todistaa empiirisesti. Tällainen keskustelu kannattaa käydä, ja siitä voi olla hyötyä digitaalisille kulttuuriperintöalustoille maailmanlaajuisesti.