Asetus
Italian kulttuuriministeriö antoi äskettäin asetuksen ”Guidelines for the determination of the minimum fees for the concession of use of cultural heritage kept by national institutes and places of culture” (suuntaviivatkansallisten laitosten ja kulttuuripaikkojen hallussa olevan kulttuuriperinnön käyttöä koskevasta toimiluvasta perittävien vähimmäismaksujen määrittämiseksi) (D.M., 11.4.2023, nro 161). Asetus herätti huolta lukuisissa kulttuuriperintöalan organisaatioissa ja ammattilaisissa, koska siinä otetaan käyttöön vähimmäismaksut valtion omistaman kulttuuriperinnön digitaalisten jäljennösten, myös vapaasti käytettävissä olevien teosten, luomisesta ja käytöstä kaupallisiin tarkoituksiin. Asetuksessa ei oteta huomioon harmaita alueita, joilla kaupallinen tarkoitus yhdistyy kulttuuriperintölain nojalla sallittuihin käyttötarkoituksiin.
Asetuksella haitataan Italian kulttuuriperinnön edistämistä ja levittämistä, rajoitetaan perustuslaillisia tutkimuksen ja ilmaisun vapauksia ja rajoitetaan oikeutta ”hyödyntää kulttuuriperintöä ja edistää sen rikastumista” (Faron yleissopimuksen 4 artikla).
Italian kulttuuriperintölaki
Italian kulttuuriperintölaissa (22päivänä tammikuuta 2004 annettu asetus nro 42) todetaan,että kulttuuriperinnön uskollisia digitaalisia jäljennöksiä voidaan käyttää kaupallisiin tarkoituksiin vain, jos ne ovat saaneet luvan fyysisen teoksen säilyttäneeltä kulttuuriperintölaitokselta ja jos niistä on maksettu maksu.
Tähän asti kulttuuriperintölain laajemman tulkinnan mukaan kukin kulttuuriperintölaitos voi päättää luvan myöntämisestä ja maksun vaatimisesta (107 ja 108 artikla).
Uusi asetus, jolla otetaan käyttöön vähimmäismaksut, rajoittaa kuitenkin merkittävästi Italian valtion omistamien kulttuuriperintölaitosten harkintavaltaa. Uusien säännösten vaikutukset kohdistuvat pienempiin instituutioihin, joiden on usein helpompi olla perimättä maksuja, mikä edistää instituutiota ja itse kulttuuriperintöä. sekä lupa- ja maksujärjestelmän täytäntöönpanoon liittyvien kustannussäästöjen osalta.
Vaikutukset julkiseen omaisuuteen
Kulttuuriperintölain ja -asetuksen säännökset ovat tekijänoikeuslain ulkopuolella. Niitä sovelletaan riippumatta siitä, onko tietty kulttuuriperintöesine enää tekijänoikeuden suojaama.
Näin ollen kulttuuriperintölaissa ja asetuksessa asetettuja rajoituksia sovelletaan edelleen myös silloin, kun aineisto on julkista ja sitä voitaisiin tästä näkökulmasta jäljentää ja levittää rajoituksetta. Italian kulttuuriperintölaissa rajoitetaan näin ollen julkista aluetta, joka on nyt nimenomaisesti turvattu Euroopan tasolla digitaalisia sisämarkkinoita koskevan tekijänoikeusdirektiivin (CDSM-direktiivin) 14 artiklassa.
CDSM-direktiivin 14 artiklan täytäntöönpano Italiassa on herättänyt lukuisia huolenaiheita. Direktiivin 14 artiklan mukaan tekijänoikeuden lähioikeuksien suojaa (”alempi” tekijänoikeuden suoja) ei voida vaatia sellaisten kuvataideteosten kappaleiden osalta, jotka ovat vapaasti käytettävissä. Vaikka tällä artiklalla pyritään turvaamaan ja säilyttämään vapaasti käytettävissä oleva asema digitaalisessa maailmassa, Italian tekijänoikeuslain (laki nro 633, annettu 22 päivänä huhtikuuta 1941), jolla 14 artikla on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, 32 §:ssä viitataan nimenomaisesti siihen, että kulttuuriperintölakia ei saa kumota, mikä rajoittaa tehokkaasti 14 §:n tehokasta vaikutusta.
Asetus haittaa jo nyt Italian kulttuuriperinnön levittämistä ja tietämyksen jakamista. Monien kansallisten laitosten, jotka olisivat soveltaneet avoimen saatavuuden politiikkaa, on nyt sovellettava asetuksessa säädettyjä maksuja ilman mahdollisuutta valita niiden ominaispiirteisiin parhaiten sopivaa strategiaa.
Miten asetus ottaa askeleen taaksepäin edellisestä asemasta
Kustannusalan osalta asetuksessa korotetaan korvausmaksuja. Siinä säädetään maksusta, joka peritään sellaisten tuotteiden julkaisemisesta, joiden peitehinta on yli 50 euroa ja painosmäärä yli 300 kappaletta.
Asetus on ristiriidassa kulttuuriministeriön kulttuuriperinnön digitoinnin keskusinstituutin – digitaalisen kirjaston (edellisellä vaalikaudella) – kesäkuussa 2022 osana kulttuuriperinnön kansallista digitointisuunnitelmaa antamien kulttuuriperinnön jäljennösten hankintaa, levitystä ja uudelleenkäyttöä digitaalisessa ympäristössä koskevien ohjeiden kanssa. Ohjeissa suositeltiin nimenomaisesti, että valtion kulttuuriperintöä koskevien kuvien julkaisemisen kaikissa julkaisutuotteissa olisi oltava maksutonta peitehinnasta ja painettujen kopioiden määrästä riippumatta.
Uuden asetuksen säännökset ovat vielä huonommat kuin 8 päivänä huhtikuuta 1994 annetussa ministeriön asetuksessa, jossa säädettiin maksuttomista maksuista monografioille, joiden peitehinta on enintään 70 euroa ja joita levitetään 2 000 kappaletta, sekä kaikille määräajoin julkaistaville julkaisuille.
Asetuksessa ei myöskään otettu huomioon Italian tilintarkastustuomioistuimen lausuntoa, jossa julkaistiin päätöslauselma nro 50/2022/G ”Tietotekniikkakustannukset erityisesti Italian kulttuuriperinnön digitoinnin osalta”, jossa korostettiin, että maksujärjestelmän täytäntöönpanokustannukset ylittävät usein itse maksuista saatavat tulot.
Miten asetuksella otetaan käyttöön monimutkaista ja puutteellista lainsäädäntöä
Asetus aiheuttaa lukuisia ongelmia avoimen saatavuuden politiikan toteuttamisen näkökulmasta. Siinä on myös useita epäselvyyksiä, jotka voivat vaikuttaa kielteisesti kulttuuriperintölaitoksiin ja niitä käyttävien oikeuksiin. Yksi tällainen ongelma on epäselvyys siitä, tuottaako käyttäjä kulttuuriperintöä itsenäisesti ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Asetuksessa ei myöskään käsitellä monia erilaisia tilanteita, joissa kaupallinen tarkoitus voi olla vain välillinen ja käyttö kuuluu Italian kulttuuriperintölain 108 §:ssä säädettyjen poikkeusten soveltamisalaan, kuten (henkilökohtainen käyttö, opiskelu, tutkimus, ilmaisunvapaus, kohentaminen ja luova ilmaisu).
Mitä voit tehdä
Jos haluat lisätietoja tässä viestissä esiin tuoduista kysymyksistä, pyydämme sinua liittymään Europeana Network Associationin tekijänoikeusyhteisöön ja seuraamaan 14 artiklan mukaisen työryhmän työtä. Kehotamme teitä myös seuraamaan Creative Commons Italy -luvun toimintaa ja lukemaan CC Italy -luvun huomautukset äskettäisestä vähimmäistariffia koskevasta asetuksesta.