Jotain lainattua, jotain uutta...
Yksi käytettävissä olevista tekijänoikeusmekanismeista, joilla varmistetaan, että ihmiset voivat käyttää tekijänoikeudella suojattua sisältöä esimerkiksi sananvapauden, tiedonsaannin ja koulutusta koskevan oikeuden tarkoituksiin, ovat ”tekijänoikeutta koskevat poikkeukset ja rajoitukset”. Jotta nämä poikkeukset olisivat toimivia verkkokäytön yhteydessä, niiden on oltava yhdenmukaisia kaikkialla EU:ssa, mitä ne eivät tällä hetkellä useimmiten ole.
EU:n lainsäätäjä pyrki vuonna 2019 yhdenmukaistamaan ja nykyaikaistamaan eurooppalaista tekijänoikeuskehystä digitaalisia sisämarkkinoita koskevalla direktiivillä (CDSM-direktiivi). Yksi sen tavoitteista oli varmistaa digitaalisen ja rajatylittävän opetuksen ja oppimisen asianmukainen toiminta.
Vuoden 2019 direktiivin 5 artiklassa säädetään pakollisesta poikkeuksesta, joka koskee ”opetukseen liittyvää kuvitusta” digitaalisessa ympäristössä. Kuvitus tarkoittaa teosten osien tai otteiden (mutta myös kokonaisten teosten, kun ne ovat pienempiä tai niitä ei voida jakaa) käyttöä opetusmateriaaleissa tai muuta käyttöä opetuksen ja oppimisen yhteydessä. Uusi säännös ei kuitenkaan ehkä ole paras ratkaisu opettajien kohtaamiin haasteisiin.
On huomattava, että vuoden 2001 tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan a alakohdassa on jo EU:n tasolla olemassa ”opetukseen liittyvää kuvitusta” koskeva poikkeus. InfoSoc-poikkeus mahdollistaa suojattujen teosten kopioiden luomisen ja välittämisen kenen tahansa toimesta siinä määrin kuin se on perusteltua (ei-kaupallisen) tarkoituksen vuoksi. Tämä aiempi poikkeus on merkityksellinen kulttuuriperintölaitoksille, koska sillä ei ole rajoituksia sen suhteen, ketkä voivat hyötyä siitä. Näin ollen maissa, joissa poikkeus on pantu täysimääräisesti täytäntöön, kulttuuriperintölaitokset voivat hyödyntää koulutuspoikkeusta toiminnassaan, myös kursseilla ja koulutustapahtumissa.
Hajanainen oikeudellinen toimintaympäristö
Vuoden 2001 InfoSoc-koulutuspoikkeuksen ongelmana on, että se on valinnainen. Tämä tarkoittaa, että jäsenvaltiot voivat rajoittaa sitä kansallisella tasolla tai jopa olla panematta sitä lainkaan täytäntöön. Vaikka kaikissa jäsenvaltioissa on jo olemassa säännöksiä, jotka jollakin tavalla kattavat poikkeukseen perustuvat opetuskäytöt, useimmat jäsenvaltiot eivät ole saattaneet sitä täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään.
Monet lainkäyttöalueet rajoittavat sen soveltamista eri näkökulmista, kuten kohteesta, mutta myös käyttötavoista, korvausten maksamisesta ja edunsaajista. Vaikka useimmat jäsenvaltiot sallivat kaikkien käyttäjien, myös kulttuuriperintölaitosten, käyttää koulutuspoikkeusta, jotkin niistä rajoittavat kattavuuden vain oppilaitoksiin. Esimerkiksi Puolassa kansalliset tuomioistuimet vahvistavat, että kulttuuriperintölaitokset on nimenomaisesti jätetty oppilaitosten soveltamisalan ulkopuolelle.
Lisätään uusi CDSM-poikkeus, joka on suunniteltu toimimaan pakollisena vähimmäistasona käyttäjien oikeuksien suojelulle opetuskäytössä.
Uusi 5 artikla – miten pakollinen?
Valitettavasti CDSM-direktiivin 5 artiklan soveltamisala on melko kapea. Se kattaa käytön ainoastaan oppilaitoksista ja jättää ulkopuolelle kulttuuriperintölaitokset ja epäviralliseen koulutukseen osallistuvat laitokset, ja se rajoittuu digitaaliseen käyttöön, mikä aiheuttaa hajanaisuutta jäsenvaltioiden välillä ja erityyppisten toimien välillä.
Lisäksi uuden poikkeuksen luonne ei ole kiistatta välttämätön. Direktiivissä annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus rajoittaa soveltamista osittain tai jopa kokonaan joko ”sopivien” ajokorttien saatavuuden perusteella tai täysin oman harkintansa mukaan. Jäsenvaltiot voivat säätää, että tietyntyyppiset teokset, kuten ensisijaisesti koulutukseen tarkoitetut materiaalit, jätetään soveltamisalan ulkopuolelle, ja ne voivat päättää, että vain osaa teoksesta voidaan käyttää. Niissä voidaan säätää erityiskäyttöä koskevasta ”poikkeuksesta” sekä oikeudenhaltijoille maksettavasta kohtuullisesta korvauksesta. Myös koko poikkeus voidaan poistaa, jos saatavilla on ”soveltuvia” lisenssejä. On syytä ihmetellä, miksi poikkeus on jopa merkitty pakolliseksi.
Digitaalinen käyttö – yay vai ei?
Lisäksi CDSM-direktiiviä koskevan poikkeuksen sanamuoto ja retoriikka näyttävät johtaneen väärinkäsityksiin olemassa olevasta InfoSoc-järjestelmän ”opetusta varten tehty kuvitus” -poikkeuksesta, mikä vaikuttaa uuden direktiivin täytäntöönpanoon kansallisessa lainsäädännössä. Kansalliset lainsäätäjät näyttävät lähestyvän olemassa olevaa poikkeusta siinä epämääräisessä merkityksessä, että sitä ei voida soveltaa digitaaliseen käyttöön. Tämä väärinkäsitys perustuu suurelta osin CDSM-direktiivin otsikon ”Työteosten ja muun aineiston käyttö digitaalisessa ja rajatylittävässä opetustoiminnassa” 5 artiklaan ja CDSM-direktiivin ei-sitovaan tekstiin, jonka mukaan jotkin digitaaliset käyttötavat koulutuksessa eivät ehkä kuulu olemassa olevan EU:n poikkeuksen soveltamisalaan.
Perinnöllinen InfoSoc-järjestelmän ”opetukseen tarkoitettu kuvitus” -poikkeus ei kuitenkaan rajoitu analogiseen käyttöön. Tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan säännökset ovat teknologianeutraaleja. Sen vuoksi aiemman koulutusta koskevan poikkeuksen olisi jo katettava sekä digitaaliset että rajatylittävät käyttötarkoitukset.
Tämä on johtanut siihen, että jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön uuden CDSM-poikkeuksen rinnakkain nykyisen InfoSoc-poikkeuksen kanssa. Useimmissa tapauksissa niihin sovelletaan jo melko laajaa, teknologianeutraalia, jo olemassa olevaa ”opetuksen kuvittamista” koskevaa poikkeusta, joka jätetään ennalleen, mikä aiheuttaa epävarmuutta siitä, miten nämä kaksi päällekkäistä poikkeusta vaikuttavat toisiinsa ja miten niitä sovelletaan.
Oi harmonisointi, missä olet?
CDSM-direktiivin lähestymistapa ei viime kädessä eroa merkittävästi InfoSoc-direktiivistä. Vaikka uusi poikkeus on julistettu pakolliseksi, se antaa jäsenvaltioille riittävästi vaihtoehtoja, jotta ne voivat toimia joustavasti täytäntöönpanossa. Jos halutaan yhdenmukaistaa selkeä oikeudellinen suojakeino tekijänoikeuden alaisen aineiston käyttämiseksi koulutuksessa, se on todennäköisesti joko kaventamalla nykyisten tietoyhteiskuntaa koskevien kansallisten täytäntöönpanosäännösten soveltamisalaa tai luomalla kaksi rinnakkaista päällekkäistä poikkeusta, joiden soveltamisesta ei ole selvyyttä.
Mitä tämä tarkoittaa kulttuuriperintölaitoksille? Riski siitä, että kansalliset tuomioistuimet päättelevät, että koska uusi koulutuspoikkeus kattaa digitaaliset käyttötarkoitukset, peritty InfoSoc on rajoitettava analogiseen käyttöön, vaikuttaa melko suurelta. Uudistuksen johdonmukaisuuden puute ei valitettavasti edistä EU:n lainsäätäjän tavoitetta eli digitaalisten ja rajat ylittävien koulutuskäyttöjen yksinkertaistamista ja viime kädessä oikeusvarmuutta.
Etsitkö lisää tietoa ja ohjausta tekijänoikeuksista ja digitaalisesta kulttuuriperinnöstä? Tutustu omistautuneisiin resursseihimme.