Johdanto
Tässä kannanotossa tuetaan Euroopan komission kuulemista ja korostetaan tekijöitä, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä Europeana-strategian 2020–2025 täytäntöönpanon ja digitaalisen kulttuuriperinnön potentiaalin hyödyntämisen kannalta Euroopan elpymisen kannalta.
Katsomme, että työtä on tuettava pitkän aikavälin lähestymistavalla, joka sisältää kestävät rahoitusrakenteet ja jolla tuetaan
kulttuuriperintöalan koordinoidut kansalliset digitaalistrategiat
tietojen laatua ja määrää koskevat tavoitteet
standardien hyväksyminen saatavuuden, uudelleenkäytön ja sitoutumisen mahdollistamiseksi erityisesti koulutuksessa, tutkimuksessa ja luovilla aloilla
valmiuksien kehittämistoimet koko kulttuuriperintöalalla
vahvat infrastruktuurit, joissa otetaan huomioon kansallisten yhteenliittymien ja Europeanan rooli
Toivomme uutta suositusta, jossa komissio ja jäsenvaltiot sitoutuvat tukemaan alaa digitalisaation toteuttamisessa Euroopan, kulttuuriperintöalan ja sen kansalaisten hyödyksi.
Tausta: Covid-19
Euroopan komission kuuleminen digitaaliteknologian tarjoamista mahdollisuuksista kulttuuriperintöalalle on kriittisellä hetkellä. Sen lisäksi, että covid-19-kriisillä on monia käytännön jokapäiväisiä vaikutuksia alaan, sen on myös löydettävä keinoja maksimoida ja vahvistaa rooliaan Euroopan elpymisen mahdollistajana.
Kriisi on korostanut digitaalisen saatavuuden merkitystä kulttuuriperintölaitoksille sekä kulttuuriperinnön roolia ja voimaa yhteiskunnassa. Pandemian välittömien vaikutusten edessä monet kulttuuriperintölaitokset ja -organisaatiot eri puolilla Eurooppaa nousivat haasteeseen ja reagoivat nopeasti siirtämällä fyysiset palvelunsa digitaalisiksi ja pitämällä yhteyttä yleisöönsä digitaalisten kulttuurikanavien kautta.
Yleisö puolestaan reagoi räjähdyksellä kotitekoisia kulttuuri-ilmiöitä verkossa, jotka perustuvat taiteeseen ja historiaan ja joita helpotetaan digitaalisella saatavuudella. Tämä usein vastavuoroinen sitoutuminen tukee suurta osaa olemassa olevasta näytöstä digitaalisen kulttuuriperinnön voimakkaasta sosioekonomisesta roolista sen perinteisemmän roolin lisäksi, joka museoilla, arkistoilla ja kirjastoilla on sekä paikallisille asukkaille että matkailijoille. Tämä kävi ilmi myös luokkahuoneessa, jossa digitaalisen perinnön saatavuus mahdollisti verkko-oppimisen.
Voimme sanoa näkevämme vilauksen siitä, miltä Eurooppa näyttää, kun sen voimanlähteenä on kulttuuri - selviytymiskykyisen, kasvavan talouden tukeminen, työllisyyden lisääminen, hyvinvoinnin parantaminen ja eurooppalaisen identiteetin tunne.
Nämä toimet mahdollistettiin rakentamalla perusta viime vuosikymmenen aikana luodulle digitaaliselle muutokselle. ”Uuden normaalin” kehittyessä on selvää, että vahvan digitaalisen perustan luominen kaikille kulttuuriperintölaitoksille on tärkeämpää kuin koskaan ja että se on ehdottoman tärkeää alan tulevaisuudelle sekä Euroopan elpymiselle ja tulevaisuudelle.
On ratkaisevan tärkeää, että kulttuuriperintöalan kasvava merkitys – kuten Euroopan kulttuuriperintöallianssin manifestissa todetaan – tunnustetaan uudessa suosituksessa ja että digitaalisen muutoksen kehittämistä tuetaan sen vaikutusten maksimoimiseksi.
Saavutukset ja haasteet
Kulttuuriaineiston digitoinnista ja sähköisestä saatavuudesta sekä digitaalisesta säilyttämisestä vuonna 2011 annettu suositus tarjosi tärkeän poliittisen välineen, jolla pyrittiin tehostamaan digitointitoimia jäsenvaltioiden kesken yhtenäisesti, ja sillä on epäilemättä edistetty
avoimesti saatavilla olevan digitoidun kulttuuriperintösisällön määrän lisääminen;
tuetaan Europeanaa eurooppalaisen yhteistyön ja tietämyksen vaihdon yhteyspisteenä metadatan yhteentoimivuuden, linkitetyn datan, tekijänoikeusuudistuksen, loppukäyttäjien sitoutumisen ja vaikutustenarvioinnin kaltaisilla huippualoilla;
kannustamalla kehittämään kansallisia ja temaattisia aggregaattoreita, jotka koordinoivat ja vahvistavat asiaankuuluvaa kehitystä omissa maissaan ja omilla aloillaan.
Näin ollen sitä olisi pidettävä merkittävänä panoksena Euroopan johtavaan asemaan digitaalisen kulttuuriperinnön alalla. Joillakin aloilla tuloksena oleva toiminta ylittää sen, mitä alun perin suunniteltiin, esimerkiksi digitaalisen materiaalin käyttö koulutuksessa.
Tulevaisuutta ajatellen meidän on myös tunnustettava, että joitakin aloja, joihin tällä suosituksella pyrittiin puuttumaan, ei ole vielä toteutettu asianmukaisesti.
Esimerkiksi tässä vaiheessa Euroopan tekijänoikeusympäristöä ei ole yhdenmukaistettu. Tekijänoikeusdirektiivin asianmukaisella täytäntöönpanolla digitaalisia sisämarkkinoita koskevassa direktiivissä olisi kuitenkin korjattava tämä tilanne, puututtava jäljellä oleviin haasteisiin ja saavutettava vapaasti käytettävissä olevien teosten saatavuutta koskevat tavoitteet. Toivomme, että maat edistävät yhdenmukaistamista koko sen määräajan ajan, jonka kuluessa direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä ja joka päättyy kesäkuussa 2021.
Muilla aloilla tarvitaan edelleen jatkuvaa keskittymistä ja ponnisteluja. Keskeisiä kysymyksiä ovat muun muassa seuraavat:
Digitalisointitavoitteita ei ole saavutettu johdonmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa. Yksi seuraus tästä on Europeana-kokoelmien edustavuuden epätasapaino, sillä vain rajallinen määrä esineitä on saatavilla joistakin maista, eivätkä kaikki kansalaiset pysty löytämään omaa aluettaan tai maataan asianmukaisesti edustettuna.
Vain 10–20 prosenttia arvioiduista kulttuuriperintökohteista on digitoitu (ENUMERATE). Tämän seurauksena Europeana-kokoelmista on saatavilla vain murto-osa. Tämä ei riitä vahvan digitaalisen julkisen tilan luomiseen.
Tulevassa suosituksessa voidaan ja pitäisi ottaa huomioon tämän päivän digitointi- ja digitaalisen säilyttämisympäristön ratkaisematta olevat kysymykset, koska siinä keskitytään kyseisen ympäristön muokkaamiseen nykyhetkeä ja tulevaisuutta varten.
Muuttuvaan toimintaympäristöön vastaaminen
Nykyinen suositus laadittiin lähes kymmenen vuotta sitten, ja siinä otetaan huomioon erilainen digitaalinen ja sosioekonominen toimintaympäristö. Suosituksessa keskitytään digitalisointiin, saatavuuteen ja säilyttämiseen, mikä kuvastaa alan kunnianhimoisia tavoitteita sekä kyseisen ajan poliittisia, teknologisia ja taloudellisia parametreja.
Vuosikymmenen kuluttua maisema on muuttunut dramaattisesti ja vauhdilla, ja yleisön odotukset digitaalisesta saatavuudesta muuttuvat nopeasti. Digitaaliteknologian nopea kehitys tänä aikana on opettava meille, että rakenteelliset kehykset, jotka tukevat muuttuvia toimia, ovat olennaisen tärkeitä, jotta tulevien toimien tulokset olisivat pitkäikäisiä ja kestäviä.
Tärkeää on myös se, että ymmärrämme nyt, että digitaaliteknologian kulttuuriperinnölle tarjoamia mahdollisuuksia on tarkasteltava yhteiskunnan kohtaamien laajempien sosioekonomisten haasteiden yhteydessä, mukaan lukien sellaisen kriittisen sitoutumisen edistäminen, joka edistää osallisuutta, tasa-arvoa, monimuotoisuutta ja ymmärrystä. Kulttuuriperintö voi tarjota historiallisen kontekstin tällaisille keskusteluille. Ilmastonmuutoksen kaltaisten maailmanlaajuisten kysymysten käsittelyä ei voida pitää erillisiin ulottuvuuksiin kuuluvana vaan pikemminkin tutkimuksen, koulutuksen ja tietämyksen jakamisen keskeisinä aloina, jotka jakautuvat useille aloille. Kulttuuriperinnön saatavuuden demokratisointi tarkoittaa sitä, että se tehdään jäljitettävissä olevalla ja puolueettomalla tavalla, jossa tunnustetaan valeuutisten kasvavat uhat ja algoritmisen puolueellisuuden haasteet ja pystytään puuttumaan niihin.
Digitalisaatio
Digitaalisuuden johdonmukainen käsittely tässä muuttuneessa ja monimutkaisessa toimintaympäristössä on haaste, joka on yhteinen koko yhteiskunnalle ja eri aloille. Tämä käy ilmi siitä, että Euroopan komissio keskittyy tukemaan Euroopan ”digitaalista muutosta”, kuten sen digitaalistrategiassa ja nyt sen visiossa tulevasta Euroopasta, joka perustuu vihreän ja digitaalisen siirtymän kahteen pilariin.
Se, mitä digitalisaatio tarkoittaa ja edellyttää, vaihtelee väistämättä aloittain ja niiden haasteiden mukaan.
Tässä asiakirjassa digitaalisella muutoksella tarkoitetaan digitaaliteknologian tai digitaalisen ajattelun käyttöönottoa organisaation toiminnan muuttamiseksi merkittävästi tai organisaation uudelleenmuotoilua siten, että se on tarkoitukseltaan luonnostaan digitaalinen, tai molempia.
Kuten Europeana-strategiassa 2020–2025 todetaan, kulttuuriperintöalan digitaalisessa muutoksessa ei näin ollen ole kyse pelkästään teknologiasta ja omaisuudesta tai kulttuuriperintölaitosten toiminnasta vaan siitä, miten ne ajattelevat ihmisistä ja taidoista.
Näin ollen keskeisiä aloja, kuten digitalisointia, digitaalista säilyttämistä ja digitaalista saatavuutta, on käsiteltävä laajemmassa yhteydessä eikä erillään.
Esimerkiksi kulttuuriperintöomaisuuden digitointi on monimutkainen prosessi, joka kattaa kaikki toiminta-alueet kokoelmien hallinnasta logistiikkaan, henkilöstöhallinnosta markkinointiin ja viestintään ja edellyttää myös institutionaalisten prosessien ja työnkulkujen digitalisointia.
Johdonmukainen lähestymistapa edellyttää perustavanlaatuista ymmärrystä siitä, millainen suhde haluamme olla yleisöömme, digitaalisista taidoista ja kyvystä arvioida valintoja, mukaan lukien mitä alustoja ja tietokanavia käyttää. Se vaatii uudenlaista avointa työskentely- ja yhteistyökulttuuria.
Jos katsomme, että välitön reagointi covid-19-kriisiin edellytti monien toimielinten henkilöstön ottavan nopeasti hoitaakseen digitaalisia vastuita, joihin heitä ei ollut koskaan koulutettu, näemme, että kulttuuriperintölaitosten on voitava kehittää ja hyödyntää näitä valmiuksia. Meidän on myös tunnustettava, että kaikki toimielimet eivät ole kyenneet reagoimaan samalla tavalla. Digitaalinen kuilu ei ole vain suurten ja pienten laitosten välillä vaan myös laitosten sisällä ja EU:n jäsenvaltioiden välillä.
On tärkeää huomata, että Euroopan laajempien tavoitteiden saavuttaminen edellyttää myös sellaisen politiikan kehittämistä, jolla edistetään oikeudenmukaisempaa ja demokraattisempaa digitaalista ympäristöä, jossa perusvapaudet ja -oikeudet suojataan verkossa, jossa datan suvereniteetti suojataan, jossa vahvat julkiset instituutiot toimivat yleisen edun mukaisesti ja jossa ihmiset voivat vaikuttaa siihen, miten heidän digitaalinen ympäristönsä toimii, ja jossa he voivat osallistua täysipainoisemmin sen luomiseen ja käyttöön.
Uuden suosituksen poliittinen painopiste
Covid-19-kriisi on saattanut luoda kulttuuriperintöalalle lukemattomia ja jatkuvia haasteita, mutta se valaisee myös alan vahvuuksia, kuten sen kykyä vastata paineen alla, ja alan valtavaa potentiaalia edistää Euroopan tulevaa elpymistä keskeisillä aloilla.
Euroopalla on ainutlaatuiset mahdollisuudet hyötyä digitalisaatiosta mitä myönteisimmällä tavalla sen jälkeen, kun digitaaliseen kulttuuriperintöön on tehty merkittäviä investointeja viimeisten 20 vuoden aikana.
Tähän sisältyy Europeana sen lippulaivahankkeena, malli, joka on sittemmin kopioitu kansainvälisesti. Europeana-aloitteen jatkokehittämisstrategiaa tukevat ja toteuttavat aloitteen kolme pääkumppania, ja sitä tukee tuhansien kulttuuriperintöalan ammattilaisten verkosto - käytäntöyhteisö, joka tarjoaa vahvan perustan digitaaliselle kulttuuriperinnölle Euroopassa.
Jäsenvaltioiden rooli on ollut ratkaisevan tärkeä nykyisen suosituksen täytäntöönpanon muokkaamisessa ja kannustamisessa. Jäsenvaltioiden merkitys tässä ominaisuudessa olisi asetettava keskeiselle sijalle kaikissa tulevissa suosituksissa, samoin kuin tuki vahvoille kansallisille infrastruktuureille kulttuuriperintölaitosten tavoittamiseksi. Keskeistä on soveltaa infrastruktuuria koskevaa osallistavaa ymmärrystä, joka ulottuu teknisiä osatekijöitä pidemmälle ja sisältää esimerkiksi yhteisten standardien hyväksymisen kaltaisia lähestymistapoja.
Tässä yhteydessä Europeana-aloitetta yhdessä edustavat Europeana Foundation, Network Association ja Aggregators’ Forum tukevat voimakkaasti politiikan kehittämistä, jolla edistetään rakenteellisia ja kestäviä ratkaisuja seuraavilla aloilla:
1. Koordinoidut kansalliset strategiat
Vaikka jotkin maat ovat laatineet digitaalista kulttuuriperintöä koskevan kansallisen strategian, suurin osa EU:n jäsenvaltioista ei ole laatinut sitä, minkä vuoksi digitaalista kulttuuriperintöä koskevat lähestymistavat ovat erilaisia. Esimerkiksi tietojen standardointia keskustasolla tuetaan Europeanan lisensointikehyksen kaltaisilla kehyksillä, mutta näiden standardien hyväksyminen on epäjohdonmukaista eri jäsenvaltioissa. Vaikka suurin osa EU:n jäsenvaltioista on perustanut jonkinlaisen kansallisen aggregoinnin, merkittävällä osalla aggregaattoreista ei ole riittäviä resursseja eikä kaikilla aggregaattoreilla ole riittäviä resursseja.
Euroopan ala vahvistuisi, jos kaikkien jäsenvaltioiden edellytettäisiin laativan ja julkaisevan strategioita, joilla
- ovat digitointia ja digitaalista säilyttämistä koskevia kansallisia, monivuotisia ja tulevaisuuteen suuntautuvia;
- Ota vastaan aikamme suuret haasteet: sosiaalinen ja taloudellinen eriarvoisuus, lisääntyvä nationalismi, ilmastonmuutos, matkailun ylikuormituksen vaikutukset kaupungeissa ja epävakailla alueilla, algoritmiset ja tekoälyyn liittyvät ennakkoluulot ja niistä johtuvat epäoikeudenmukaisuudet, syväväärennökset ja valeuutiset;
- edistämään yhteistyössä Europeanan kanssa kehitettyjen standardien hyväksymistä kiinteänä osana strategiaa. Tähän olisi sisällyttävä Europeana Publishing Frameworkin, Europeana Licensing Frameworkin sekä sellaisten standardien, kuten Resource Description Frameworkin (RDF) ja SPARQL-päätepisteiden, laajempi käyttöönotto, jotka ovat tarpeen, jotta ne voidaan liittää muihin linkitettyjä tietoja ja sovellusrajapintoja käyttäviin järjestelmiin;
- tukea ja kehittää kansallisten yhteenliittymien roolia valmiuksien kehittämisen keskuksina, digitaalisten palvelujen tarjoajina, vaatimuksina ja standardointieliminä kussakin jäsenvaltiossa;
- ottamaan koulutus-, luovuus- ja tutkimusyhteisöt mukaan digitointiohjelman painopisteiden määrittelyyn;
- sisällyttää digitaaliseen sisältöön ja käsitellä sitä sekä hyväksyä sitovia toimenpiteitä digitaalista säilyttämistä varten;
- omaksumaan tekoälyyn ihmiskeskeisen ja eettisen lähestymistavan, jota kehitetään edelleen EU:n tasolla kulttuuriperintöä varten ja joka perustuu Euroopan komission valkoiseen kirjaan ”Tekoäly – Eurooppalainen lähestymistapa huippuosaamiseen ja luottamukseen”;
- suunnitellaan DCHE:n joka toinen vuosi tapahtuvaa maaraportointia.
2. Joustava infrastruktuuri ja tutkimusinvestoinnit
Infrastruktuuriin ja tutkimukseen tarvitaan johdonmukainen alakohtainen lähestymistapa, jolla edistetään ja tuetaan vihreän ja digitaalisen siirtymän kahta pilaria, ja siihen olisi sisällyttävä rahoitus ja tuki seuraaville:
- kestävät, kustannustehokkaat ja vihreät infrastruktuurit EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla, jotka ovat verkkosukupolven internetiä koskevan vision mukaisia;
- kehittyneiden digitointiteknologioiden, kuten tekoälyn, semanttisen verkon, 3D:n ja yhdistetyn todellisuuden, käyttö alalla;
- kulttuuriperintölaitokset, jotta voidaan parantaa niiden valmiuksia hallita, säilyttää ja asettaa saataville monimutkaisia digitaalisia esineitä (pelit, webvideo, ohjelmistot);
- multimodaalisten kulttuuriperintökohteiden (teksti, kuva, audiovisuaalinen sisältö) käännösvälineiden käyttöönotto kaikilla eurooppalaisilla kielillä, jotta mahdollistetaan monikieliset haut ja analyysit ja varmistetaan kulttuuriperinnön todellinen yleiseurooppalainen saatavuus;
- tutkimus ja lainsäädäntö, joilla tuetaan oikeudenmukaisemman ja demokraattisemman tulevaisuuden internetin ja selitettävissä olevien tekoälyjärjestelmien luomista;
- investoinnit digitaaliteknologian perustutkimukseen ja soveltavaan tutkimukseen (Horisontti Eurooppa -puiteohjelman kautta), jotta voidaan luoda osallistavampia, yksilöllisempiä ja yhdistävämpiä kokemuksia Europeanan tutkimusohjelman mukaisesti.
3. Valmiuksien kehittäminen
Digitaalisten valmiuksien kehittämistä koskevien tehokkaiden puitteiden kehittäminen ja toteuttaminen koko kulttuuriperintöalalla on keskeinen tekijä digitaalisen kuilun kaventamiseksi. Tällaisessa kehyksessä olisi
- toimittaa Europeana jäsenvaltioita kuullen;
- todetaan, että digitaalisten valmiuksien kehittäminen edellyttää monitahoista lähestymistapaa, joka kattaa digitaaliset taidot eri tasoilla, mukaan lukien tekijänoikeuksiin, etiikkaan ja yksityisyyteen liittyvät kysymykset, ja että siinä tarkastellaan ”pehmeämpiä” taitoja, joihin kuuluvat kulttuuri ja johtajuus;
- otettava huomioon eri maiden ja laitosten erilaiset pätevyystasot. Olisi sovellettava digitaalisten taitojen tasojen perusmallia, jotta voidaan arvioida kulttuuriperintölaitosten erilaisia tarpeita.
- mukaan lukien kuratointi ja digitaalistrategian kehittäminen digitaalisten kokoelmien potentiaalin hyödyntämiseksi ja käyttäjien osallistumisen edistämiseksi;
- otetaan käyttöön ja vertaillaan kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.
4. Tietojen laadun parantaminen
Digitalisointia ja dokumentointia koskevissa lähestymistavoissa on tunnistettava käyttäjien jatkuvasti kasvavat tarpeet ja vastattava niihin sekä tunnustettava digitoinnin alkuaikoina tuotetun huonolaatuisen tiedon perintö.
Alan tukeminen tällä alalla edellyttää seuraavaa:
- sitovat maakohtaiset digitointitavoitteet sekä tietojen laadulle että määrälle ja Europeanaan osallistumiselle;
- monivuotiset rahoitusvälineet massadigitointia varten jäsenvaltioiden tasolla ja sisällytetty kansallisiin strategioihin;
- aineellisen kulttuuriperinnön merkityksen tunnustaminen. Kulttuuriperinnön aineelliset, aineettomat ja digitaaliset ulottuvuudet ovat erottamattomia ja yhteydessä toisiinsa, kuten kulttuuriperinnön eurooppalainen teemavuosi ja sitä seurannut kulttuuriperintöä koskeva eurooppalainen toimintakehys tunnustavat.
- tasapainoinen lähestymistapa 3D:hen (erityisesti rahat ja kohteet), jossa tunnustetaan sen merkitys dokumentaarisen (2D) ja aineettoman perinnön kannalta ja tarkastellaan sitä tässä yhteydessä eikä erillään;
- EU:n tason aktiiviset toimenpiteet eri jäsenvaltioiden välisen digitaalisen kuilun tasapainottamiseksi.
5. Pääsy ja käyttäjien sitoutuminen
Pääsyn ja käyttäjien sitoutumisen lisääminen on avainasemassa, jotta voidaan maksimoida digitaalisen kulttuuriperinnön vaikutus yhteiskuntaan. Menestys tällä alalla edellyttää:
- digitaalisen kulttuuriperinnön ja laajemman kulttuurialan ja luovien toimialojen välisen yhteyden vahvistaminen erityisesti sellaisilla aloilla kuin koulutus, akateeminen julkaisutoiminta, datavetoinen journalismi, muotoilu, pelit ja kaupunkimarkkinointi, joilla kulttuuriperintökokoelmien käytöllä on merkittäviä mahdollisuuksia;
- vapaasti käytettävissä olevien teosten saatavuuden ja uudelleenkäytettävyyden jatkuva korostaminen toteuttamalla lisätoimenpiteitä vapaasti käytettävissä olevan aineiston verkkosaatavuuden parantamiseksi, mukaan lukien tekijänoikeuksia digitaalisilla sisämarkkinoilla koskevan direktiivin 14 artiklan kunnianhimoinen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä.
- jatketaan Europeanan vaikutuskehystä koskevaa työtä ja tuetaan sitä vankan institutionaalisen ja alakohtaisen menetelmän tarjoamiseksi digitaalisen kulttuuriperinnön sosiokulttuuristen vaikutusten mittaamista ja osoittamista varten.
- tunnustetaan, että vaikka kansallinen aggregointi on edelleen olennaisen tärkeää, kokoelmien yhdistäminen Euroopan tasolla voi tuottaa keskeistä lisäarvoa esimerkiksi antamalla maahanmuuttajayhteisöille mahdollisuuden saada kattavampi käsitys perinnöstään ja jakaa sitä laajemmin;
- kaikkien jäsenvaltioiden tuki Europeana-aloitteen kautta kehitettäville yhteisille yleiseurooppalaisille kampanjoille, jotka koskevat keskeisiä aiheita (muuttoliike, sukupuolten tasa-arvo, urheilu jne.);
- vahvistetaan kansalaistiedettä ja joukkoistamista, jotta voidaan lisätä yhteisön osallistumista digitaalisten kokoelmien valintaan ja kuratointiin.
6. Oikeudellisen kehyksen uudistaminen
Digitaalisen kulttuuriperinnön saatavuutta ja käyttöä tukevan oikeudellisen kehyksen nykyaikaistaminen on jatkuva tarve ja prosessi. Esimerkiksi orpoteoksia koskevan direktiivin monimutkaisuus on johtanut siihen, että kulttuuriperintölaitoksilla on ollut vaikeuksia hyödyntää orpoteoksia koskevaa poikkeusta. Tämän seurauksena orpoteosten toivottu saavutettavuus ei ole vielä toteutunut.
Kulttuuriperintölaitokset ja -käyttäjät hyötyvät seuraavista:
- orpoteoksia koskevan direktiivin soveltuvuuden arviointi ja sen korvaamisen tarpeen tarkastelu;
- lisätään jäsenvaltioiden tukea digitaalista kulttuuriperintöä koskevien standardoitujen tekijänoikeustietojen hyväksymiselle verkossa esimerkiksi sisällyttämällä tekijänoikeusilmoitusten ja Creative Commons -lisenssien ja -välineiden hyväksyminen ja käyttö rahoitusjärjestelmien ehtona;
- myynnistä poistuneiden teosten saatavuuden lisääminen tukemalla kulttuuriperintölaitosten, oikeudenhaltijoiden ja yhteishallinnointiorganisaatioiden välistä vuoropuhelua digitaalisia sisämarkkinoita koskevan direktiivin tekijänoikeusdirektiivin mukaisesti
7. Aloitteen vahvistaminen
Jotta voidaan varmistaa Europeana-aloitteen tuleva panos alalla, komission ja jäsenvaltioiden on tähänastisten investointiensa pohjalta ja Europeana-aloitteen vahvistamiseksi
- jatkamaan Europeanan tukemista koordinoinnissa kaikilla EU:n kulttuuriperintöalan digitalisaatioon liittyvillä toiminta-aloilla;
- tukea uusia jäseniä, erityisesti pk-yrityksiä ja kulttuuriperintölaitoksia, joilla ei ole merkittäviä digitaalisia kokoelmia, liittymään Europeanaan;
- lisätään EU:n taloudellisia investointeja Europeana-aloitteeseen, jotta Europeana-strategia 2020–2025 voidaan panna tehokkaasti täytäntöön;
- harkitsemaan uuden viisaiden komitean perustamista uuden renessanssiraportin tarkastelemiseksi uudelleen uusien sosiokulttuuristen ja teknologisten realiteettien yhteydessä.
Kestävät puitteet
Digitointipotentiaalin maksimoimiseksi koko kulttuuriperintöalalla tarvitaan pitkän aikavälin jatkuvia toimia. Johdonmukaisen ja johdonmukaisen lähestymistavan säilyttäminen tällaiseen aloitteeseen edellyttää puolestaan jatkuvaa ja riittävää rahoitusta EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla.
Viime vuosikymmenen aikana julkisen ja yksityisen sektorin digitointikumppanuuksissa ei ole vielä luotu toteuttamiskelpoisia liiketoimintamalleja johdonmukaisen tuen luomiseksi, joten kulttuuriperinnön digitointi on edelleen julkisen sektorin hanke. Valitettavasti EU:n rahoituksen saatavuus kulttuuriperintöomaisuuden digitointiin on vähentynyt merkittävästi viime vuosina, eivätkä jäsenvaltiot ole monissa tapauksissa korjanneet rahoitustuen puutetta.
Nykyisten digitointitoimien rahoituksessa on usein keskitytty tiettyihin lyhyen aikavälin hankkeisiin. Tuloksena on, että digitaaliset arkistot romahtavat kokonaan, kun teknologia vanhentuu ja palvelimet kuolevat, kun taas asiantuntemus haihtuu projektin jälkeen, kun tekninen tuki lakkaa.
Ala tarvitsee strategista pitkän aikavälin tukea, johon sisältyy kestäviä rahoitusrakenteita, joilla turvataan tietojemme suvereniteetti ja ponnistelujemme perustana olevat julkiset arvot. Tällainen lähestymistapa voisi
sisällytetään akkreditoitujen kansallisten yhteenliittymien rahoitus digitaalisten palvelujen tarjoajiksi, joilla on vastuu standardien asettamisesta;
heijastaa Europeanan roolia alan digitalisaatiota tukevien toimien mahdollistamisessa ja koordinoinnissa.
Tämä puolestaan tukisi kulttuuriperintöalan digitalisaation keskeisiä osatekijöitä: koordinoidut kansalliset strategiat, tietojen laatua ja määrää koskevien tavoitteiden saavuttaminen, standardien hyväksyminen saatavuuden ja uudelleenkäytön mahdollistamiseksi, vahvat infrastruktuurit ja valmiuksien kehittämistoimet koko alalla.
Ratkaisun täsmällisestä muodosta riippumatta sen on voitava luottaa johdonmukaiseen ja yhtenäiseen rahoituskehykseen, jotta alan koko potentiaali voidaan hyödyntää.