Kulttuuriperintöalan elpymistä covid-19-pandemian rajoittavimman vaiheen jälkeen on analysoitu monista eri näkökulmista, kuten kirjastoinnovaatioista tai digitaalisesta jakelusta museoissa pandemian aikana. eCHOIng-hankkeessa on kuitenkin omaksuttu epätavallinen lähestymistapa pyrkimällä selvittämään, miten avoin innovointi voi auttaa pandemian jälkeisessä elpymisprosessissa.
’Avoimella innovoinnilla’ tarkoitetaan tilannetta, jossa organisaatio ei luota pelkästään sisäiseen tietämykseen, lähteisiin ja resursseihin (kuten omaan henkilöstöönsä tai T&K-toimintaan) vaan käyttää myös ulkoisia lähteitä (kuten asiakaspalautetta, julkaistuja patentteja, kilpailijoita, ulkoisia virastoja ja yleisöä) innovoinnin edistämiseksi. Kulttuuriperintöalalla se tarkoittaa aloitteita tai toimia, joissa instituutiot luovat tai kehittävät yhdessä hankeideoita yhteistyössä muiden alojen tai toimialojen kansalaisten, opiskelijoiden ja instituutioiden kanssa.
Tämä voi näyttää paradoksilta: Avoimet innovointikäytännöt ovat loppujen lopuksi riippuvaisia kansalaisten sitoutumisesta ja laajemmasta osallistumisesta, ja pandemia rajoitti erilaisia viestintämuotoja! eCHOIng on kuitenkin tutkinut pienten kulttuuriperintöjärjestöjen suuren ryhmän toimintaa ja todennut, että monet etsivät aktiivisesti tapoja saada kansalaiset uudelleen mukaan toimintaan ja haluavat tutkia lisää osallistumismahdollisuuksia ja innovatiivisia palveluja.
Kulttuuriperintölaitosten ja korkea-asteen koulutuksen yhdistäminen
Hankkeessa todettiin, että vaikka monet kulttuuriperintölaitokset haluavat tutkia sitoutumista, pienillä laitoksilla on vaikeuksia luottaa henkilöstön pieneen määrään. Yhteistyö korkeakoulujen kanssa voi siksi olla ratkaisevan tärkeää uusien hankkeiden toteuttamiseksi. Yhteisten innovatiivisten hankkeiden yhteiskehittämisen lisäksi korkea-asteen oppilaitokset voivat tukea kulttuuriperintöalan henkilöstön täydennyskoulutusta.
eCHOIng otti kaksitahoisen lähestymistavan tähän aiheeseen tutkimalla korkeakoulujen ja kulttuurilaitosten välisiä yhteistyömalleja ja myös vastaamalla joihinkin esiin nouseviin koulutuseroihin. Ei ole yllättävää, että monet korkeakoulujen opetussuunnitelmat eivät ole vielä tarjonneet digitaaliseen muutokseen liittyviä ajantasaisia moduuleja. Tällaiset aiheet olisivat myös kysyttyjä erityisesti pienempien kulttuuriperintöjärjestöjen ammattilaisten jatkuvan ammatillisen kehittymisen yhteydessä.
Koulutusmoduulit
Tähän tarpeeseen vastaamiseksi eCHOing on kehittänyt useita koulutusmoduuleja korkea-asteen oppilaitosten opiskelijoille sekä kulttuurialan ja luovien toimialojen ja kulttuuriorganisaatioiden henkilöstölle. Moduulit on suunniteltu innostamaan ja varustamaan kulttuuriperintöorganisaatioita työkaluilla ja resursseilla, joita tarvitaan avoimen innovaatioyhteistyön tehokkaaseen suunnitteluun, kehittämiseen ja hallintaan.
Hankkeen verkkosivustolla on kattava kuva noudatetusta prosessista, jonka tuloksena on kehitetty kuusi koulutusmoduulia, jotka vastaavat nykyisen elpymisprosessin tarpeisiin, käsiteollisuudesta voimaannuttavana välineenä hankkeiden yhteissuunnitteluun.
Europeana-aloitteen termiluettelo ja Impact Playbook olivat erittäin hyödyllisiä moduulien sisällön työstämisessä sekä moduulien sisäisten paikannuskonseptien että inspiraation lähteenä.
Saadut kokemukset
Verkkomoduulit viimeisteltiin sisäisillä ja ulkoisilla arvioinneilla, ja ne järjestettiin neljällä eri yliopistokurssilla kevätlukukaudella 2023. Ne oli upotettu neljään eri kurssiin, joissa koulutettiin 120 opiskelijaa.
Tässä muutamia pohdintoja moduulien työstä:
Nykytilanteessa tarvitsemme koulutusta, joka noudattaa ketterää lähestymistapaa ja jonka avulla voimme tunnistaa ja kehittää nopeasti sisältöä esiin nousevista aiheista. Näiden aiheiden tunnistamiseen eCHOngissa liittyi yhteiskehittämisprosessi, jossa kulttuuriperintöalojen tarpeita verrattiin akateemista tutkimusta ohjaaviin aiheisiin.
Tällaiseen sisältöön tarvitaan ketteriä lähestymistapoja, joihin tehdään usein tarkistuksia.
Tämä lähestymistapa voisi mahdollisesti johtaa sellaisten mikrotutkintojen (pätevyyksien) tunnistamiseen, joita voidaan tarjota sekä opiskelijoille että ammattilaisille.
Toimitus verkossa edellyttää enemmän valmisteluja kuin kasvokkain – suurin aika investoida on suunnitella toimia ja harjoituksia edistymisen seuraamiseksi.
MOOC-kursseja, digitaalisia kursseja ja jatkuvaa ammatillista kehitystä on paljon. Olisi hyödyllistä vaihtaa enemmän kokemuksia ja ottaa käyttöön kurssien laatuvaatimukset, jotka edellyttävät nopeaa valmistelua ja säännöllisiä päivityksiä.
Jaa ajatuksesi!
Voit jakaa ajatuksiasi tästä työstä antamalla palautetta projektiryhmälle!