Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä
Heinäkuussa 2019 julkaistiin lakiehdotus CDSM-direktiivin saattamisesta osaksi Alankomaiden kansallista lainsäädäntöä. Siihen liittyi heinä-syyskuussa 2019 julkinen kuuleminen, johon vastasi kolme kirjastojen, museoiden ja arkistojen kattojärjestöä yhteisellä vastauksella. Alankomaiden parlamentin kahdessa kamarissa käytyjen keskustelujen jälkeen ensimmäinen parlamentaarinen kamari hyväksyi lopullisen tekstin joulukuussa 2021, ja siihen liitettiin perustelut, joissa esitetään tulkintoja, jos lainsäädäntöteksti ei ole riittävän selkeä. Kulttuuriperintölaitoksia koskevat säännökset tulivat voimaan 7.6.2021.
Kulttuuriperintölaitokset tunnustettiin prosessin sidosryhmiksi, ja niille annettiin mahdollisuus kommentoida luottamuksellisia luonnoksia sekä oikeusministeriön että opetus-, kulttuuri- ja tiedeministeriön kanssa pidetyissä kokouksissa.
Kun täytäntöönpanoprosessi oli saatu päätökseen, opetus-, kulttuuri- ja tiedeministeriö käynnisti sidosryhmävuoropuhelun myynnistä poistuneista teoksista direktiivin mukaisesti. Tämä vuoropuhelu on edelleen käynnissä, ja toinen tekstin- ja tiedonlouhintaa koskeva keskustelu käynnistetään pian.
Tekstin- ja tiedonlouhinta
CDSM-direktiivissä säädetyt kaksi poikkeusta tekstin- ja tiedonlouhintaa koskevaan tekijänoikeuteen mahdollistavat tietyin edellytyksin kappaleen valmistamisen tätä tarkoitusta varten ilman, että oikeudenhaltijalta on pyydettävä lupaa. Niiden saattaminen osaksi Alankomaiden lainsäädäntöä johti muutoksiin Alankomaiden tekijänoikeuslakiin, naapurioikeuksia koskevaan lakiin ja tietokantoja koskevaan lakiin. Molempien poikkeusten saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä noudattaa yleisesti ottaen tiiviisti direktiivin tekstiä.
Ensimmäisen poikkeuksen mukaan tutkimusorganisaatiot ja kulttuuriperintölaitokset voivat louhia mitä tahansa aineistoa. Tekstissä, jolla direktiivi saatettiin osaksi kansallista lainsäädäntöä, ei asetettu edellytyksiä tässä prosessissa tehtyjen kopioiden säilyttämiselle ja säilyttämiselle. Toinen tekstin- ja tiedonlouhintaa koskeva poikkeus mahdollistaa tekstin- ja tiedonlouhinnan kenen tahansa toimesta (ei pelkästään tutkimusorganisaatioiden tai kulttuuriperintölaitosten toimesta), kunhan oikeuksien omistaja ei ”nimenomaisesti varaa” näitä oikeuksia. Mitään tietoja ei annettu siitä, mitä ”nimenomaisella varauksella” tarkoitetaan, eikä siitä, olisiko siinä mainittava nimenomaisesti tekstin- ja tiedonlouhinta. Kumpikaan poikkeuksista ei edellytä korvausten maksamista oikeudenhaltijoille.
Kulttuuriperinnön säilyttäminen
Ennen direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä Alankomaiden tekijänoikeuslainsäädännössä säädettiin tekijänoikeutta koskevasta poikkeuksesta, jonka nojalla kulttuuriperintölaitokset ja eräät oppilaitokset saivat tehdä kokoelmissaan olevista teoksista kopioita säilytystarkoituksiin ilman oikeudenhaltijoiden lupaa. Tähän sisältyi sekä fyysisten kappaleiden valmistaminen (tulevan hajoamisen uhkaamien teosten osalta) että digitaalisten kappaleiden valmistaminen ilman enimmäismäärää kopioita.
Säilyttämistä koskevan poikkeuksen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä aiheutti useita muutoksia. Nyt säilytettäviä aineistoja ovat myös tietokannat, mutta valitettavasti oppilaitokset eivät enää ole edunsaajia (vaikka oppilaitosten arkistot ja kirjastot ovat). Välittömän hajoamisuhan edellytys, joka oikeuttaa fyysiset kopiot, ei enää päde.
Poikkeus koskee vain kulttuuriperintölaitoksen kokoelmissa pysyvästi säilytettäviä materiaaleja, joilla tarkoitetaan esimerkiksi ”omistettuja” tai toistaiseksi lainassa vastaanotettuja materiaaleja. Sopimukseen lisättiin säännös, jonka mukaan sopimuslauseke, jolla kielletään kulttuuriperintölaitosta tekemästä kopioita säilyttämistarkoituksessa, ei ole täytäntöönpanokelpoinen. Teknisillä suojatoimenpiteillä voidaan valitettavasti edelleen estää mahdollisuus tehdä kopioita säilytystarkoituksiin.
Digitaalinen ja rajat ylittävä opetustoiminta
Alankomaiden tekijänoikeuslaissa säädettiin jo poikkeuksesta, jonka mukaan oppilaitokset voivat käyttää tekijänoikeudella suojattua aineistoa opetustarkoituksiin ilman lupaa. Tästä maksettiin korvaus (lukuun ottamatta tietokantojen käyttöä), ja siihen sisältyi implisiittisesti digitaalinen ja verkkokäyttö. Saattaessaan direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä Alankomaiden lainsäätäjä päätti päivittää tätä poikkeusta sen sijaan, että se olisi siirtynyt lisenssipohjaiseen malliin.
Tämän seurauksena oppilaitokset voivat nyt käyttää tekijänoikeudella suojattua aineistoa opetustarkoituksiin omissa tiloissaan tai muualla (mikä on implisiittistä), verkon ulkopuolella ja verkossa, myös oppilaille, opiskelijoille ja opetushenkilöstölle tarkoitettujen turvallisten sähköisten ympäristöjen kautta. Tämä voi tapahtua myös yli rajojen, eikä sitä voida ohittaa sopimusoikeudellisilla toimenpiteillä.
Alankomaiden lainsäätäjä on myös asettanut ehtoja, kuten sen, että teokset on saatettava laillisesti yleisön saataville ja että moraalisia oikeuksia on kunnioitettava. Teoksesta voidaan käyttää vain osaa, ellei kyseessä ole lyhyt teos tai kuva- tai soveltavan taiteen teos tai valokuva.
Kaupasta poistuneet teokset
Kaupasta poistuneet teokset ovat tekijänoikeusteoksia kulttuuriperintölaitosten kokoelmissa, jotka eivät ole enää tai eivät ole koskaan olleet kaupallisesti saatavilla. Direktiivin mukaisesti Alankomaiden tekijänoikeuslainsäädännössä säädetään nyt lisenssiin perustuvasta järjestelmästä ja poikkeuksesta, jonka nojalla kulttuuriperintölaitokset voivat saattaa kaupallisia teoksia saataville verkossa. Tekstissä ei esitetä kaupallisesta jakelusta poistuneiden teosten määritelmää direktiivin tekstiä pidemmälle, mutta Alankomaiden opetus-, kulttuuri- ja tiedeministeri voi ottaa käyttöön sääntelytoimenpiteitä tällä alalla.
Direktiivin mukaisesti Alankomaiden tekstissä vahvistetaan, että oikeudenhaltijat voivat kieltäytyä teostensa jakamisesta tässä järjestelmässä, ja lisätään, että kyseessä olevalle kulttuuriperintölaitokselle on annettava kohtuullinen aika toimia sen mukaisesti. Tekijänoikeutta koskevan poikkeuksen perusteella teoksen laillisesta käytöstä ei tarvitse maksaa korvausta.
Vaikka jäsenvaltioilla oli mahdollisuus perustaa kansallinen tietokanta niiden teosten julkistamiseksi, jotka ne aikovat asettaa saataville tässä järjestelmässä, Alankomaiden lainsäätäjä päätti olla perustamatta sellaista, ja kulttuuriperintölaitokset ja yhteishallinnointiorganisaatiot (jotka vastaavat tietojen jakamisesta lisenssijärjestelmää käytettäessä) voivat jakaa tietoja suoraan EUIPOn portaalin kanssa.
Oikeusministeriön, oikeudenhaltijoiden ja kulttuuriperintölaitosten välillä käydään vuoropuhelua sellaisten ajanjaksojen vahvistamisesta, joiden aikana kaikki teokset katsotaan oletusarvoisesti myynnistä poistuneiksi, esimerkiksi 50 vuotta kirjojen osalta. ja se, missä määrin yhteishallinnointiorganisaatio on riittävän edustava ja voi myöntää lisenssin. Kulttuuriperintölaitokset väittävät, että kollektiivista hallinnointia harjoittavien elinten ei pitäisi katsoa edustavan riittävästi teoksia, jotka eivät ole koskaan olleet kaupallisessa liikkeessä, mukaan lukien julkaisemattomat teokset.
Julkinen alue
Alankomaiden lainsäätäjä katsoi, että julkista omaisuutta koskevaa säännöstä ei tarvinnut saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä, koska Alankomaiden lainsäädäntö oli jo sen mukainen. Alankomaissa ei ole olemassa lähioikeuksia ei-alkuperäisille valokuville tai ei-alkuperäisille digitaalisille kopioille vapaasti käytettävissä olevista kuvataideteoksista.
Lue lisää
Voit lukea lisää CDSM-direktiivin saattamisesta osaksi Alankomaiden lainsäädäntöä tästä Communia trackerista ja tästä parlamentin verkkosivusta, joka sisältää kaikki lainsäädäntö- ja parlamentaariset asiakirjat (hollanniksi).
Jos haluat lisätietoja tekijänoikeuksista ja digitaalisesta kulttuuriperinnöstä, liity Europeanan tekijänoikeusyhteisöön ja lue CDSM Directive Pro -uutissarjamme.
Tämä viesti on lisensoitu CC BY 4.0 ehtojen mukaisesti ja oikea attribuutio on: Alankomaiden kansalliskirjasto/Annemarie Beunen.