Voitko kertoa meille itsestäsi ja orjuuden muistosäätiön historiasta?
Olen Aïssata Seck, orjuuden muistosäätiön johtaja. Uraani leimaa pitkäaikainen sitoutuminen senegalilaisten tirailleurien (Ranskan siirtomaajoukkojen sotilaiden) historian ja muistin tunnustamiseen ja laajemmin orjuuteen ja siirtomaaperintöön liittyvien muistojen edistämiseen.
Ranskan hallitus perusti vuonna 2019 säätiön, joka on tunnustettu yleisen edun mukainen organisaatio. Säätiön tarkoituksena on jatkaa ja laajentaa vuonna 2001 annetulla Taubira-lailla aloitettuja tunnustamistoimia. Sen tehtävänä on välittää siirtomaavallan orjuuttamisen historiaa, juhlistaa sen muistoja ja edistää siitä johtuvia kulttuurisia perintöjä. Se toimii Manner-Ranskassa, merentakaisilla alueilla ja kansainvälisesti.
Mihin projekteihin FME keskittyy tällä hetkellä?
Säätiö on juhlistanut Haitille vuonna 1825 vuonna 2025 määrätyn hyvityksen 200-vuotispäivää ja valmistautuu nyt kahteen merkittävään virstanpylvääseen.
Ensimmäinen on Taubira-lain 25-vuotisjuhla vuonna 2026. Taubira-laki on perustava laki, jossa orjuus tunnustettiin rikokseksi ihmiskuntaa vastaan. Pyrimme tekemään siitä muiston, kansalaisuuden ja kansallisen ja kansainvälisen kulttuurin hetken.
Tähän sisältyy kulttuurilaitosten, koulutus- ja tiedetapahtumien sekä nuorisoa, taiteilijoita, tutkijoita ja kansainvälisiä kumppaneita yhdistävien aloitteiden mobilisointi. Se tarjoaa myös tilaisuuden ottaa käyttöön kansallinen "Lieux de Mémoire" -merkki, jonka tarkoituksena on edistää ja yhdistää orjuuden historiaan liittyviä ranskalaisia kulttuuriperintökohteita.
Toinen on suuren näyttelyn valmistelu vuonna 2027, mikä on merkittävä askel Ranskan orjuuttamisen historian tekemiseksi näkyväksi ja saavutettavaksi mahdollisimman monelle ihmiselle. Nämä hankkeet ovat osa laajempaa dynamiikkaa: Tämän historian välittäminen, yhdistäminen ja pysyvä kirjaaminen kollektiivitietoisuuteen.
Millaista toimintaa teet koulutuksen ympärillä ja miksi pidät tätä tärkeänä?
Koulutus on tehtävämme ytimessä. Kehitämme opetusresursseja opettajille, järjestämme koulukilpailuja ja tarjoamme nuorille suunnattuja työkaluja. Haasteena on antaa nuorille avaimet ymmärtää tätä yleismaailmallista historiaa ja torjua ennakkoluuloja. Tietämyksen välittäminen on olennaisen tärkeää, jotta voidaan rakentaa oikeudenmukaisempi yhteiskunta, joka on tietoinen menneisyydestään.
Millaisia haasteita olette kohdanneet korostaessanne mustaa kulttuuriperintöä Ranskassa?
Ensimmäinen haaste on näkymättömyys: Pitkään orjuuteen ja mustiin populaatioihin liittyvä perintö jätettiin huomiotta tai syrjäytettiin kansallisissa narratiiveissa. Meidän on tehtävä työtä sen tunnustamiseksi ja integroimiseksi yhteiseen perintöön.
Toinen haaste on luonteeltaan muistomerkki ja poliittinen: Tämä historia koskettaa syviä haavoja ja on joskus edelleen jännityksen lähde. Lopuksi totean, että on olemassa aineellinen haaste: esineiden ja arkistojen tunnistaminen, säilyttäminen ja edistäminen edellyttää välttämättä merkittäviä resursseja.
Miten digitaaliset käytännöt ovat tukeneet työtäsi ja missiotasi?
Digitaaliteknologia on keskeinen väline tähän historiaan pääsyn laajentamisessa. Se mahdollistaa koulutusresurssien laajan levittämisen, digitoitujen arkistojen saatavuuden ja kyvyn tavoittaa nuoria ja toisiinsa yhteydessä olevia yleisöjä.
Esimerkiksi pandemian aikana digitaalinen toimintamme oli olennaisen tärkeää lähetysten ja muistotilaisuuksien ylläpitämiseksi. Tänään tutkimme edelleen digitaalista sovittelua sosiaalisen median ja yhteistyöalustojen kautta.
Mikä on mielestäsi tärkeää korostaa näitä digitoituja esineitä FME:ssä?
Digitoinnin avulla voidaan säilyttää ja tehdä näkyviksi esineitä, jotka ovat usein hajallaan, hauraita tai vaikeasti saavutettavissa. Se demokratisoi pääsyn perintöön ja tarjoaa mahdollisuuden ristiviittausnäkökulmiin yhdistämällä Ranskassa, Euroopassa, merentakaisilla alueilla tai Amerikassa sijaitsevat kokoelmat. Säätiölle se on tapa ankkuroida tämä historia globaaliin ja jaettuun kertomukseen.
Voitko kertoa meille jostain tietystä tarinasta tai esineestä, josta yleisösi on ollut kiinnostunut?
Yksi silmiinpistävimmistä esineistä on Charles X: n 1825-asetus, joka määrää Haitille valtavan korvauksen vastineeksi sen tunnustamisesta. Alkuperäinen arkisto, joka on säilytetty Ranskan kansallisarkistossa, herättää voimakkaita tunteita: Se ilmentää sekä Haitin saamaa vapautta että sen kehitystä rasittaneen velan epäoikeudenmukaisuutta. Sen esittäminen yleisölle vuonna 2025 oli voimakas muiston ja koulutuksen hetki.
Millaisia neuvoja antaisitte muille EU:n toimielimille, jotka etsivät tapoja tuoda esiin mustaa historiaansa?
Neuvoisin heitä ensin työskentelemään asianomaisten yhteisöjen kanssa, rakentamaan yhdessä narratiiveja ja välttämään ylhäältä alaspäin suuntautuvaa lähestymistapaa. Tuodaan kansalliset muistot vuoropuheluun maailmanhistorian kanssa: mustien populaatioiden historia Euroopassa on erottamaton Atlantin ja Intian valtameren, siirtomaa- ja siirtomaa-ajan jälkeisistä kiertokuluista. Lopuksi investoida tutkimukseen, koulutukseen ja digitalisointiin, jotka ovat voimakkaita vipuja näiden tarinoiden pysyvään kirjoittamiseen kollektiivitietoisuuteen.
Fondation pour la mémoire de l’esclavage met la mémoire nationale en dialogue avec l'histoire globale
Nous nous entretenons avec Aïssata Seck, directrice de la Fondation pour la Mémoire de l’Esclavage, sur la mission de l’organisation et sur la manière dont elle donne aux jeunes les clés pour comprendre l’histoire et lutter contre les préjugés.
Pouvez-vous nous parler de vous et de l’histoire de la Fondation pour la mémoire de l’esclavage?
Je suis Aïssata Seck, directrice de la Fondation pour la mémoire de l’esclavage. Mon parcours est marqué par un engagement de longue date pour la reconnaissance de l’histoire et de la mémoire des tirailleurs sénégalais et, plus largement, pour la valorisation des mémoires liées à l’esclavage et aux héritages coloniaux.
La Fondation,reconnue d’utilité publique, a été créée en 2019 par l’État français pour poursuivre et amplifier l’action de reconnaissance initiée par la loi Taubira de 2001. Elle a pour mission de transmettre l’histoire de l’esclavage colonial, de célébrer ses mémoires et de valoriser les héritages culturels qui en sont issus. Elle agit en France hexagonale, dans les Outre-mer et à l’international.
Sur quels projets FME se concentre-t-il actuellement?
Après avoir marqué en 2025 le bicentenaire de l’indemnité imposée à Haïti en 1825, la Fondation prépare désormais deux grandes échéances.
La première est la commémoration des 25 ans de la loi Taubira en 2026, une loi fondatrice qui a reconnu l’esclavage comme crime contre l’humanité. Nous voulons en faire un moment mémoriel, citoyen et culturel d’ampleur nationale et internationale. (englanniksi)
Cela passera par la mobilisation des institutions culturelles, des événements éducatifs et scientifiques, mais aussi par des initiatives qui associent la jeunesse, les artistes, les chercheurs et les partenaires internationaux. Ce sera également l’occasion de lancer un label national des ”Lieux de mémoire”, destiné à valoriser et relier les sites patrimoniaux liés à l’histoire de l’esclavage.
La deuxième est la préparation d’une grande exposition en 2027, qui constituera une étape majeure pour rendre visible et accessible au plus grand nombre l’histoire de l’esclavage en France.
Ces projets s’inscrivent dans une dynamique ja large : transmettre, fédérer et inscrire durablement cette histoire dans la conscience collective Näytä tarkat tiedot
Quel genre d’activités faites-vous autour de l’éducation et pourquoi trouvez-vous cela tärkeä?
L’éducation est au cœur de notre -tehtävä. Nous développons des ressources pédagogiques pour les enseignants, organisons des concours scolaires et proposons des outils adaptés aux jeunes publics Näytä tarkat tiedot L’enjeu est de donner à la jeunesse les clés de compréhension de cette histoire universelle et de lutter contre les préjugés. La transmission est essentielle pour construire une société plus juste et consciente de son passé Näytä tarkat tiedot
Quels défis avez-vous rencontrés pour mettre en valeur le patrimoine Noir en France (viittaukset muokkaa)
”Le premier défi est l’invisibilisation”: longtemps, le patrimoine lié à l’esclavage et aux populations noires a été ignoré ou marginalisé dans les récits nationaux. Il faut travailler à sa reconnaissance et à son intégration dans le patrimoine commun Näytä tarkat tiedot Le deuxième défi est d’ordre mémoriel et politique : cette histoire touche à des blessures profondes et reste parfois source de tensions Näytä tarkat tiedot Enfin, il existe un défi matériel : l’identification, la conservation et la valorisation des objets et archives nécessitent des moyens importants Näytä tarkat tiedot
Kommentti les pratiques numériques ont-elles soutenu votre travail et votre mission ?
Le numérique est un outil fondamental pour élargir l’accès à cette histoire Näytä tarkat tiedot Il permet de diffuser largement des ressources pédagogiques, de rendre accessibles des archives numérisées, et d’atteindre des publics jeunes et connectés.
Pendant la pandémie, par exemple, nos activités numériques ont été essentielles pour maintenir la transmission et les commémorations Näytä tarkat tiedot Aujourd’hui, nous explorons davantage la médiation numérique à travers les réseaux sociaux et des plateformes -yhteistoiminta.
De votre point de vue, quelle est l’importance de mettre en valeur ces objets numérisés au FME ?
La numérisation permet de sauvegarder et de rendre visibles des objets souvent dispersés, fragiles ou difficilement accessibles Näytä tarkat tiedot Elle démocratise l’accès au patrimoine et offre la possibilité de croiser les regards, en reliant des collections situées en France, en Europe, dans les Outre-mer ou dans les Amériques Näytä tarkat tiedot Pour la Fondation, c’est une manière d’ancrer cette histoire dans un récit global et partagé.
Pouvez-vous nous parler d’une histoire ou d’un objet particulier qui a intéressé votre public ?
L’un des objets les plus marquants est l’ordonnance de Charles X de 1825 imposant à Haïti une indemnité colossale en échange de sa reconnaissance Näytä tarkat tiedot L’archive originale, conservée aux Archives nationales, suscite une émotion forte : elle incarne à la fois la liberté conquise par Haïti et l’injustice de la dette qui a pesé sur son développement. Sa présentation au public en 2025 a été un moment fort de mémoire et de pédagogie. (englanniksi)
Quels conseils donneriez-vous aux autres institutions européennes qui cherchent des moyens de mettre en valeur leur histoire des Noirs ?
Je leur conseillerais d’abord de travailler avec les communautés concernées, pour co-construire les récits et éviter une approche descendante. Ensuite, de faire dialoguer les mémoires nationales avec l’histoire globale : l’histoire des populations noires en Europe est indissociable des circulations atlantiques et d’Océan indien, coloniales et postcoloniales. Enfin, d’investir dans la recherche, l’éducation et la numérisation, qui sont des leviers puissants pour inscrire durablement ces histoires dans la conscience collective.