Voidaanko teoksia ja dataa louhia algoritmin kouluttamiseksi kysymättä oikeudenhaltijoilta lupaa?
Istuntomme alkoi yleiskatsauksella uusista oikeudellisista suojatoimista, jotka tekevät tekstin- ja tiedonlouhinnan (TDM) mahdolliseksi ilman, että oikeudenhaltijoilta on pyydettävä lupaa. Nämä suojatoimet otettiin käyttöön tekijänoikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla vuonna 2019 annetun direktiivin 3 ja 4 artiklan nojalla. CDSM-direktiivissä ei anneta erityistä määritelmää tilapäiselle tietojenkäsittelylle, vaan siinä viitataan siihen ”digitaalisessa muodossa olevien tietojen, kuten tekstin, äänien, kuvien tai tietojen, automaattisena laskennallisena analyysinä”. TDM on näin ollen menetelmä, joka helpottaa esimerkiksi tutkijoiden suorittamaa suurten tietomäärien, myös tekijänoikeudella suojattujen teosten, analysointia ja kopiointia. Tämä tekniikka on olennainen osa koulutusalgoritmeja ja tekoälymalleja.
Direktiivissä sallitaan ”tutkimusorganisaatioiden ja kulttuuriperintölaitosten” suorittamat väliaikaisten suojatoimien toimet tieteellistä tutkimusta varten. Nämä laitokset voivat louhia tekijänoikeudella suojattuja teoksia tai poimia tietoja tietokannasta, johon niillä on laillinen pääsy, ilman oikeudenhaltijoiden lupaa ja ilman, että oikeudenhaltijat voivat vastustaa tällaista käyttöä, kunhan sitä harjoitetaan tieteellistä tutkimusta varten.
Direktiivissä annetaan myös ”tutkimusorganisaatioiden ja kulttuuriperintölaitosten” ulkopuolisille yksityishenkilöille ja laitoksille mahdollisuus valmistaa kappaleita ja kopioida teoksista, joihin niillä on laillinen pääsy väliaikaisia suojajärjestelyjä varten, riippumatta väliaikaisten suojajärjestelyjen toiminnan tarkoituksesta (tämä koskee myös mahdollisia kaupallisia tarkoituksia). On kuitenkin olemassa saalis: tätä laajempaa säännöstä sovelletaan sillä edellytyksellä, että oikeudenhaltijat eivät ole nimenomaisesti varanneet oikeuksiaan koneellisesti luettavalla tavalla ja jättäneet teoksiaan poikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Tällaisessa tapauksessa TDM:n sitominen ilman oikeudenhaltijan lupaa loukkaisi heidän tekijänoikeuttaan.
On olemassa useita aloitteita, joissa tarkastellaan teknisiä keinoja, joilla oikeudenhaltijat voivat pidättää oikeutensa edellä mainitun toisen suojatoimen mukaisesti, kuten W3C Community Groupin aloite ja Spawning.ai:n aloite Have I Been Trained. Tapahtumamme osallistujat havaitsivat merkittävän haasteen, joka liittyy vaikeuteen varmistaa, että väliaikaisia suojajärjestelyjä toteuttavat tai ottavat käyttöön tällaisia standardeja ja kunnioittavat niiden käyttöä.
Miten Creative Commons -lisenssit ovat vuorovaikutuksessa väliaikaisten suojatoimien uusien oikeudellisten suojatoimien kanssa?
Istunnossa keskusteltiin myös Creative Commons (CC) -lisenssien roolista niiden kohteena olevien teosten louhinnan helpottamisessa.
CC-lisenssit ovat lähinnä sopimuksia, joilla sallitaan tekijänoikeudella suojattujen teosten tietyt käyttötarkoitukset. Ne eivät kuitenkaan ole niiden oikeudellisten takeiden yläpuolella, joista säädetään laissa tekijänoikeutta koskevien poikkeusten ja rajoitusten muodossa. Tämä tarkoittaa, että niitä ei voida käyttää rajoittamaan edelleen laissa säädettyjä tekijänoikeuksia koskevia poikkeuksia ja rajoituksia, eikä niitä voida myöskään ymmärtää keinona tehdä niin. Tällainen käytäntö olisi myös CC-lisenssien tarkoituksen vastainen. Näin ollen CC toteaa kaupan suojakeinoja EU:ssa koskevan laajemman säännöksen yhteydessä hyvin selvästi, että CC-lisenssien ehtoja ei voida tulkita ja että ne eivät voi toimia oikeudenhaltijoiden oikeuksien varaamisena (opt-out) tästä laajemmasta kaupan suojakeinosta.
Edellä esitetyn mukaisesti CC-lisenssejä ei myöskään voida käyttää tiettyjen tekijänoikeutta koskevien poikkeusten ja rajoitusten kumoamiseen. Laissa kielletään erityisesti tutkimusorganisaatioille ja kulttuuriperintölaitoksille väliaikaisia suojajärjestelyjä varten annetun oikeudellisen takeen kaikenlainen sopimusperusteinen kumoaminen. Jos käyttö kuuluu tämän suojatoimenpiteen piiriin, CC-lisenssien ehtoja ei sovelleta.
Voidaanko EU:ssa tuotettuun tai tuettuun tekoälytuotokseen soveltaa tekijänoikeussuojaa?
Tekijänoikeuden suoja ihmiskeskeisenä järjestelmänä myönnetään vain silloin, kun kyseessä on (inhimillinen) omaperäisyys, joka ymmärretään ”tekijän omaksi henkiseksi ilmaisuksi”. Mikään ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että tekoälyavusteinen tuotos on tekijänoikeudella suojattu teos, jos ihmisen tekijä on voinut tehdä luovia päätöksiä, jotka voidaan havaita tuotoksesta, ja siten tuotos on tekijän omaperäinen ilmaisu.
Yleensä kehotteen kirjoittaminen ei täyttäisi edellä mainittuja vaatimuksia. Siksi voidaan sanoa, että monet tekoälyllä avustetut tai tuotetut tuotokset eivät ole tekijänoikeuden alaisia. Tällä hetkellä käydään kuitenkin vain opillista keskustelua, mutta EU:n tuomioistuimessa ei ole oikeuskäytäntöä, joka osoittaisi, miten voidaan mitata tai tunnistaa omaperäisyys ja ihmisen osallistuminen tekoälyn tuottamiin tai avustamiin tuotoksiin tai kuka tarkalleen ottaen omistaisi tekijänoikeudet puhtaasti tekoälyllä tuotettuun teokseen, jos tällaisten teosten katsotaan olevan tekijänoikeuden suojaamia.
Tule mukaan tuleviin sessioihin
Piditkö tästä postauksesta? Liity sitten tuleviin tekijänoikeus- ja käytäntötoimiston aukioloaikoihin! Katsaus kaikkiin tuleviin istuntoihin on nähtävissä täällä. Seuraavassa tapahtumassa 19. heinäkuuta keskitytään avoimeen saatavuuteen, tekijänoikeuksiin ja etiikkaan ja keskustellaan tekijänoikeuksien rajoitusten puuttumisen ja eettisen uudelleenkäytön välisestä yhteydestä.
Jos haluat jatkaa tätä keskustelua, voit tehdä sen inDICEs-alustalla.
Vastuuvapauslauseke: Huomaa, että tekijänoikeusviraston aukioloaikoina tai tässä viestissä esitetyt keskustelut eivät ole oikeudellista neuvontaa.