DE-BIAS-hanketta tukevan data-avaruuden tavoitteena on edistää osallistavampaa ja kunnioittavampaa lähestymistapaa digitaalisten kokoelmien kuvaukseen sekä alaikäisten yhteisöjen tarinoiden ja historioiden kertomiseen. Tammikuussa 2023 käynnistyneessä hankkeessa kehitetään kahden vuoden aikana verkkotyökalu, jonka avulla voidaan automaattisesti havaita kulttuuriperinnön metadatan ongelmalliset termit ja antaa tietoa niiden ongelmallisesta taustasta. Kun hanke alkaa tehdä tätä työtä, mielestämme on tärkeää hahmottaa, miten hanke ymmärtää sanat, käsitteet ja jopa tunnuslauseet, joita käytämme matkallamme kohti edistystä.
”Ei mitään meistä ilman meitä”
”Mitään meistä ilman meitä” on motto, jonka sanotaan syntyneen varhaisessa eurooppalaisessa politiikassa (jopa 1500-luvulla) ja johon Etelä-Afrikan vammaisten oikeuksia ajava liike vetosi ensimmäisen kerran 1990-luvulla. Sitä käytetään ilmaisemaan ajatus siitä, että minkään edustajan ei pitäisi päättää politiikasta ilman niiden ryhmien jäsenten täysimääräistä ja suoraa osallistumista, joihin kyseinen politiikka vaikuttaa. Sanat osoittavat vahvasti osallistumisen keskeisen roolin. He tunnustavat, että on tärkeää toteuttaa toimia yhteisön edustuksen sisällyttämiseksi mielekkäällä tavalla, ja kannustavat meitä pohtimaan ajatusta siitä, että palveluihin ja politiikkoihin olisi otettava mukaan niiden ryhmien ja yhteisöjen jäseniä, joihin kyseinen politiikka vaikuttaa.
Kulttuurialalla yhteisöllinen osallistuminen - jota pidämme keskeisenä DE-BIAS-hankkeessa - ymmärretään yleensä vuoropuheluun perustuvana yhteisökeskeisenä suuntautumisena. Sen tavoitteena on antaa yhteisön jäsenille mahdollisuus ymmärtää paremmin aiheita ja konteksteja ja siten edistää vahvempia suhteita ja osallistumista kulttuurialan ja vähämerkityksisten yhteisöjen välillä.
Mutta entä näiden ajatusten ja yleisön kehittämisen välinen yhteys, joka on toinen Euroopan kulttuuripolitiikan keskeinen käsite? Euroopan komissiolle yleisöpohjan laajentaminen määritellään strategiseksi, dynaamiseksi ja vuorovaikutteiseksi prosessiksi, jolla kulttuurista tehdään laajalti saavutettavaa. Sen tavoitteena on saada yksilöt ja yhteisöt kokemaan, nauttimaan, osallistumaan ja arvostamaan taidetta eri keinoin, jotka ovat nykyään kulttuurialan toimijoiden käytettävissä.
Määritelmä on melko laaja ja yhdenmukainen yhteisön osallistumisen määritelmän kanssa: sillä tarkoitetaan saatavuutta, osallistumista ja edustusta, joiden puute on suurin este ihmisten osallistumiselle kulttuurielämään. Termi ”yleisö” voisi kuitenkin merkitä passiivista asennetta, ja termi ”kehitys” muistuttaa ajatuksesta, että kulttuuriorganisaatiot ovat vierailijoiden tai katsojien kehittäjiä, jotka noudattavat holhoavaa ja ylhäältä alaspäin suuntautuvaa lähestymistapaa ja rakentavat hierarkian, jonka haluaisimme purkavan pian.
Kumppanuudet ja yhteiskehittäminen
Edellä mainittuihin yleisötyön kehittämisprosesseihin liittyvässä strategiassa painotetaan systeemisiä ja organisatorisia muutoksia, jotka johtavat siihen, että kulttuurilaitokset asettavat yleisöt – tai paremminkin ihmiset – toimintansa keskiöön. Tämä voidaan tehdä eri keinoin. Merkityksellisten kumppanuuksien kehittäminen on varmasti yksi niistä. Kumppanuudet tarkoittavat verkostoitumista, vahvojen suhteiden luomista yhteiskunnan eri sidosryhmiin ja yhteydenpitoa erilaisiin ihmisryhmiin tai yhteisöihin välittäjien kautta, joiden rooli on keskeinen luottamuksen rakentamisessa ja ennakkoluulojen välttämisessä alusta alkaen.
Yhteiskehittäminen on toinen. Yhteiskehittämisprosesseihin kuuluu aktiivinen osallistuminen paitsi toimintaan myös päätöksentekoprosesseihin. Tämä tarkoittaa vallan jakamista, ja vaikka tämä saattaa olla uusi lähestymistapa joillekin kulttuurilaitoksille, on tärkeää ymmärtää, miten yhteisöt kehittyvät ja miten niitä ympäröivät instituutiot voivat vastata niiden kehitykseen (ja ylläpitää sitä!).
Kumppanuuden ja yhteiskehittämisen käsitteet merkitsevät kulttuurilaitoksille varsin radikaaleja valintoja, ja ne molemmat perustuvat ajatukseen syvästä organisaatiomuutoksesta ja vallankumouksesta sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuurisen vastuunsa osalta.
Lue lisää
Molempien käsitteiden - käännettyjen - toimien lopullinen tulos on luoda sosiaalista pääomaa ja vahvempia suhdeverkostoja yhteiskunnassa. Tämän vuoksi sovimme DE-BIAS-hankkeen kehittämisestä vahvan ytimen ympärille: yhteisöjen kanssa tehtävä työ, jolla pyritään edistämään osallistavampaa ja kunnioittavampaa lähestymistapaa kulttuuriperintölaitosten digitaalisten kokoelmien kuvaukseen. Vain tällainen yhteistyö voi johtaa perinnön perusteelliseen ymmärtämiseen ja siten nautinnollisempaan, todelliseen ja kunnioittavampaan kokemukseen niille, jotka osallistuvat siihen.
Lisätietoja DE-BIAS-hankkeesta on hankkeen sivulla, ja sosiaalisessa mediassa voit seurata aihetunnistetta #DeBias pysyäksesi ajan tasalla tulevista toimistamme.